twitter_kynät

Tietotekniikan käyttö kouluissa oppilaan silmin

16-vuotias lukiolainen, joka ei tiedä mitään pedagogiikasta mutta joka haluaa sanoa muutaman sanan tietotekniikan käytöstä kouluissa. Tai ainakin omassa lukiossa.

Viime syksynä suomalaisten koulujen ylpeydenaihe romahti – Suomen sijoitus Pisa-vertailussa putosi. Yhtenä syynä esitettiin koulujemme jälkeenjäämistä tietotekniikan käytössä. Keskustelussa heräsi mielipiteitä puolesta ja vastaan, kuten kuulukin, mutta niistä suurin osa tuntui olevan opettajien tai muiden aikuisten suusta tulleita. Vaikka oppilaiden mielipiteitä isoja päätöksiä tehdessä varmasti (toivottavasti) kuullaankin, ajattelin osallistua mukaan keskusteluun nyt.

Suurin syy Pisa-testin tai oppimistulosten laskuun on mielestäni oppilaiden motivaatiossa. Tätä edesauttaa esimerkiksi kurin laskeminen luokissa. Näin lukiossa oppilaiden käyttäytyminen ei onneksi ole iso ongelma, mutta peruskouluissa se on arkipäivää ja siihen tulee puuttua nykyistä enemmän. Käytösongelmia tai työrauhan käsiin leviämistä en osaa ratkaista, mutta tiedän sen, että tieto- ja viestintätekniikalla motivaatiota on mahdollista nostaa.

Tai sitten ei.

Laitteita & palveluja

Kouluissa on yleensä totuttu, että on ATK-luokka ja vaikkapa kärryllinen kannettavia. Olisi varmasti ihan hyvä jos tekniikkaa käytetään hyödyksi myös ATK-luokan ulkopuolella;  melkeinpä voisi sanoa, että mitä useammalla tunnilla niin sen parempi. Vaikka en opettamisesta mitään tiedäkkään, saadaan tietotekniikalla, vaikkapa tableteilla, täysin uusia asioita tunnille, kuten esim. jokin käyttöön sopiva sovellus tai ihan vain netin hyödyntäminen tehtävien teossa. Näillä saadaan ehkä myös lisää motivaatiota opiskeluun. Tai ainakin vaihtelua, joka vähentää tylsyyttä ja siten lisää motivaatiota. Sen lisäksi moni käytännön asia helpottuu, esimerkiksi muistiinpanot voidaan korvata PowerPoint-dioilla – tai oppilaat voivat tehdä omat muistiinpanot vaikkapa OneNoteen. Oppilaat voivat myös käyttää apunaan esim. interaktiivista jaksollista järjestelmää tai jotakin karttapalvelua. Myös tuntitehtävien jakaminen paperilla tai jopa koko oppikirja voidaan siirtää sähköieen muotoon. Kaikki tämä on mahdollista, ainakin teoriassa.

Kouluissa käytettään monia eri laitteita ja palveluita. Niiden laatu ja käytettävyys kuitenkin vaihtelee todella paljon. Suurta osaa ei edes ole varsinaisesti suunniteltu opetukseen. Nämä ovat ”normaalia” tietotekniikkaa (kuten läppärit ja Windowssit), joiden käytön oppilaiden tulisi hallita viimeistään peruskoulun jälkeen. Ja koska tietokoneen sujuvan käytön omaksuminen ei aina ole kovin intuitiivista, tuleekin kouluissa yhä olla sellainen aine kuin tietotekniikka. Mutta kun oppilaat osaavat käyttää laitteita yhä nuorempina ja monesti jopa paremmin kuin opettajat, olisi toisaalta hyvä että tietotekniikka oppiaineena fuusioituisi muihin aineisiin. Tällöin kaikissa aineissa tietotekniikkaa käytettäisiin hyödyksi huomattavasti nykyistä enemmän, ja siten, että oppimispelien lisäksi osattaisiin myös pelata myös PowerPointilla.

Tilanne nykyään

Tilanne nykyään

Varsinaiset kouluun suunnitellut sovellukset ja palvelut jättävät monesti toivomisen varaa. Tämä on sikäli erikoista, sillä monet niistä on selvästi suunniteltu siten, ettei tietokonetta tai tablettia varsinaisesti tarvitse osata käyttää. Kuitenkin monesti varta vasten kouluun suunniteltujen sovelluksien kohdalla on käynyt niin, että sitä käyttääkseen tarvitsee olla diplomi-insinööri. Tästä, ja monesti muistakin syistä, itse oppimisen taso vaihtelee.

Monesti syynä sovelluksen tai palvelun kehnoudelle on sen huono tekninen toteutus. Etenkin jos kyseessä on fyysinen laite tekee huono suunnittelu sen käytöstä hankalaa, etenkin kouluissa. Tämä ei liene kenellekkään epäselvää, mutta miksi monet palvelut ja laitteet ovat sitten niin huonoja? Kun koulu hankkii esimerkiksi uusia tietokoneita kilpailuttamalla – sen mitä siitä tiedän – määritellään varmaankin tietyt toivotut ominaisuudet ja hinta. Näissä jälkimmäisellä on huomattavasti suurempi merkitys, joskaan ei välttämättä aina suoraa vaikutusta tilattuihin tietokoneisiin. En tiedä onko syynä juuri se, että koulut eivät panosta riittävästi rahaa hankkiakseen laadukkaita laitteita niiden suuren määrän sijasta, vai ovatko laitteet useimmiten vain kehnoja.  Hankinnat tekevä firma tietää asiasta todennäköisesti enemmän kuin minä ja uskoisin, että kun koulu hankintoja tekee on saatavat laiteet ovat siihen hintaan melko lähellä parasta mahdollista. Esimerkiksi koulun tuskin on järkeä korvata kaikkia tietokoneitaan Apple-merkkisillä – olivat ne sitten kuinka helppokäyttöisiä tai intuitiivisiä tahansa. Tällöin ihmisiä joudutaan kouluttamaan uudelleen ja yhteensopivuusongelmia syntyy.

Valitettavasti muiden laitteiden ja järjestelmien kanssa yhteensopivat laitteet ovat välillä vähän hankalia keskiverto käyttäjälle. Tämän takia pitää varmistua, että kaikki oppilaat osaavat käyttää laitteita, esimerkiksi vaikkapa sähköistä ylioppilaskoetta ajatellen. Silti tovoisin, että etenkin varta vasten kouluihin suunnitellut sovellukset olisivat nykyistä helpompia käyttää. Myös hienolla ulkoasulla ja yhtensopiivuudella eri laitteiden kanssa on merkitystä koulukäytössä. Sellaiset sovellukset ainakin motivoisivat opiskelijaa enemmän kuin vanhalta näyttävä ohjelma joka hädin tuskin edes toimii omalla tabletilla tai kannettavalla.

Monesti on myös syytä miettiä, tarviiko kaikkia laitehankintoja tehdä. Koulun ei kannata hankkia kaikille oppilaille uusia henkilökohtaisia kannettavia tai tabletteja, varsin monella sellainen kun jo on. Tälläisissa tilanteissa koulu on monesti tarjonnut kannettavaa tietyllä omavastuuosuudella sellaisille joilla sitä ei entuudestaan ole. Pilvipalveluiden yleistyessä riittäisi myös, että koululla olisi tietokoneita joita oppilaat tarvittaessa käyttävät. Tosin jos niitä meinataan joka tunnilla käyttää, tulee henkilökohtaisten laitteiden hankkiminen järkevämmäksi. Koulujen kannattaa siis sunnitella huolella, mihin laitteita tullaan käyttämään, ja varmistua siitä, että niillä saadaan aikaan hyötyä opetuksessa. Tästä yksi epäonninen esimerkki on älytaulut, joista lisää lopussa.

Koeajossa muutama verkkopalvelu kouluun

Erilaisia kouluihin suunniteltuja nettipalveluja on maailmalla lukuisia. En tiedä, olemmeko Suomessa oikeasti niin jäljessä mitä väitetään vai onko omalle kohdalleni osunut vain harva niistä. Tässä on listattuna ja arvosteltuna ne sivustot, jota olen eniten käyttänyt lukion ensimmäisen vuoden aikana. Niistä ainakin perinteinen Pedanet ja Sanoma Pro ovat varmasti monelle koululaiselle jo tuttuja, kun taas Pedanet OmaTila ja Tabletkoulu ovat uudempia tuttavuuksia. Vaikka listattuna on vain muutama, näkyy niissäkin kaikissa selkeästi omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Laatu näissäkin siis vaihtelee.

Näiden lisäksi lukion aikana on tullut käytettyjä muutamia pistari-vastaus-systeemejä (termi ei korrekti), mutta ei oikeastaan muuta ihan perus PowerPoint-diojen tekemisen lisäksi. Omalle kohdalle on siis tässä suhteessa osunut varsin ”perinteisiä opetusmetodeja”. Silti esimerkiksi älytaululle olisi toivonut enemmän käyttöä.

Peda.net (oppimateriaalit)

pedanet_vanha_header

Koululla yleisesti käytössä

+ Kouluille ilmainen

+ Nopea ja helppo käyttää

+/- Ei käyttäjätunnuksia, jokaisella sivulla oma salasana. Oppilaille helppo käyttää, mutta opettajien laita epäilyttää. Ainakin ainakin lisäisi turvallisuutta jos edes opettajilla olisi käyttäjätunnukset

-  Ulkoasu vanhahtava, esim. sivu ei aina mahdu näytölle, Ilmeisesti koulut kuitenkin pystyvät muokkaamaan ulkoasua halutessaan (tai osatessaan). Mobiililaitteilla käyttö välillä hankalaa.

- Etsimäänsä sivua voi olla hankala löytää

Peda.net OmaTila (oppikirja)

pedanet_header

Korvaa kirjan biologiassa, koulun testi sähköisiä oppikirjoja varten. Sivutso on kehitysvaiheesa.

+ Yhdistää koulujen omat Pedanet-sivut (Veräjät) ja oppimateriaalit

+ Oppikirjaa pystyy muokkaamaan itse, sisältöä, tehtäviä ja erilasia moduuleja (kalenteri, tehtävien palautus ym.) pystyy lisäämään. Tämä ehkä koko palvelun paras toiminto.

- Oppilaalle muokkaustoiminnoista ei juurikaan hyötyä; omasta kirjasta voi jopa poistaa osia (joita ei ilmeisesti pysty palauttamaan) Minkäänlaisia muistiinpano- tai alleviivaustoimintoja ei ole.

- Kirjojen käyttö välillä sekavaa:

Kirjoista käytössä useita versioita (oppilaan oma sekä opettajan muokkaama) -> onko oppilaan tarkoitus ostaa kurssilleen oma kopio mutta käyttää silti opettajan versiota.

Opettajan tekemiä muokkauksia ei  saa omaan kirjaansa.

Opettaja pystyy valitsemaan kenellä on käyttöoikeudet kirjaan, mutta on mahdollista  myös asettaa se täysin julkiseksi. Tämä on mahdollista myös oppilailla, joten kuka tahansa kirjan käyttäjä voi siis jakaa sen vapaasti, jopa vahingossa.

- Paikoin monimutkainen käyttöliittymä:

Kun linkin avaa uuteen välilehteen, jää vanhalle sivulle hetkeksi pyörimään ”odota…”

Vasemman yläkulman valikosta ei pääse suoraan omiin kirjoihin

Omalla profiilisivulla on keskiössä tekstikenttä, joka ilmeisesti toimii jonkinlaisena blogina(?). Toisten käyttäjien julkaisuja ei ilmeisesti näe yhdessä paikassa. (Tai etusivulla, kuten olisi loogisinta.)

Toisten käyttäjien lisäämisellä esim. opettajaksi ei ollut mitään käytännön vaikutusta

- Sivuston osoite https://peda.net/ eroaa vain suojattua yhteyttä merkitsevällä s-kirjaimella;  tämä hieman sekavaa, joskin johtunee vain kehitysversiosta.

- Oppikirjoja vielä melko vähän.

+ Kirjat edullisia, 10e/kpl (ainakin eOpin)

- Symbioosi 2:ssa oli kirjoitusvirheitä :<

eOpin oppikirjat ovat saatavilla myös iPadille sekä uutta Pedanettia vastaavaan OnEduun. iPad-versio vaikutti demon perusteella paremmalta mitä Pedanetissä oleva, vaikka kyseessä on sama kirja. Ulkoasu ja tehtävät olivat huomattavasti monipuolisempia. Suosittelisinkin iPad-versiota ennemmin kuin Pedanetin.

Sanoma Pro oppimisympäristö (verkkotehtävät)

sanomapro2_headeer

Verkkotehtävät olleet käytössä kahdella ruotsinkurssilla.

- Paikoin monimutkainen

Tehtävien välillä siirtyminen hankalaa; edellinen ja seuraava vaihtavat osoioiden välillä, eivät tehtävien

Ruotsinkirjojen (Magnet) sisältö on jaettu kahteen osaan, Opiskelijan aineistoon (tehtävät, sanasto, kielioppi) sekä Kurssilisenssiin (kielioppitehtävät). Kurssilisenssiä on todella vaikea löytää, ellei huomaa että kurrsin aineistot -kohdassa pitää siirtyä kansioissa ylöspäin jotta kummatkin osioit näkyisivät.

- Vanhahtavat tehtävät: Flashin ja etenkin Javan käyttö välillä ongelmallista, eivät taatusti toimi mobiililaitteilla.

- Tehtävät eivät mahdu kokonaan sivulle, vain erikseen uuten ikkunaan avatessa ei tarvitse skrollata

+ Kursseille liittyminen ja sivuille rekisteröityminen helppoa

+ Tehtävät ovat varsin laadukkaita

Verkkotehtävien lisäksi Sanoma Pro tarjoaa fyysiä oppikirjoja sähköisessa muodossa. Näitä en ole testannut, mutta ne vaikuttavat varsin hyviltä, joskin ne ovat vain kirjan näköisversio. Mukana on kuitenkin esim. alleviivaus ja haku. Videon perusteella tabletsovelluksessa on pientä tökkimistä ja nettisivut on tuotettu jostain syystä Flashilla – mutta nämä tuskin ketään suuremmin haittaavat.

Tabletkoulu (oppikirja)

tabletkoulu_header

Pikaisesti testattu RU1:ssä

+ Ulkoasu enimmäkseen

+ Kehitteillä olevien ja jo julkaistujen kirjojen määrä, kirjat edullisia (11e/kpl)

+ Mediaa ja ulkopuolisia palveluja käyetty monipuolisesti

+ Muistiinpanojen tekeminen sekä kommenttien lisääminen tekstiin mahdollista

+/- Tehtävät melko hyviä, tosin joihinkin vastataan pelkkään tyhään tekstikenttään mikä joissain tehtävissä tuntui hölmöltä. Tehtäviin ei myöskään voi vastata useampaan kertaan (erillisia kertaustehtäviä ei ole)

- Sivuvalikon avaaminen Onneksi nyt lisätty vinkki

- Epäilyttää onko esim. kaikkien videoiden julkaisijoilta saatu lupa

-Ruotsinkirjassa kielioppia vaikutti olevan hyvin vähän vaikka kirjaa kehutaan oppikirjan korvaajaksi

- Kirjan väitetään olevan valmis, mutta sitä se ei ole; edellä mainitun lisäksi muutamalla sivulla ”sivu täydentyy lähiaikoina”

Miksi lähes aina kun olen koulussa tehnyt verkkotehtäviä, on oppiaineena ollut ruotsi? Motivaatio vai?

Opetus.tv (oppimateriaalit)

Löysin tämän vastikään, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Soveltuu varmasti hyvin esim. etäopiskeluun tai unohtuneiden asioiden kertaamiseen. En listaa plussia ja miinuksia koska en ole varsinaisesti käyttänyt, mutta pikaisella silmäyksellä ei missään nimessä korvaa kirjaa (se tuskin on tarkoituskaan) mutta opiskelun avuksi erinomainen. Tulen käyttämään ja paljon.

Wilma (viestintä, lukujärjestys)

Wilma on varmasti kaikille tuttu ja se onkin ylivoimaisesti käytetyin nettipalvelu kouluissa.

+ Toimivuus, selkeä ulkoasu

+ Kytketty saman valmistajan muihin kouluille suunniteltuihin ohjelmistoihin (lukujärjestykset, oppilastietokannat). Tämä ei näin oppilaana kyllä ole niin merkityksellinen asia…

- Ulkoasua voisi hieman päivittää, sivusto ei esimerkiksi sovellu pieninäyttöisille laitteille. Ei ole välttämätöntä, että Wilmasta tulisi nykytrendin mukainen mattapintainen ja pastellisävyinen, mutta ei nykyinen ulkoasu kyllä kaunein mahdollinen ole.

- Ei virallisia sovelluksia mobiililaitteille. Ainoastaan Windows 8:lle oma sovellus. Tämän perusteella voidaan olettaa, että sovelluksia olisi tulossa myös muille laitteille?

- Jotkin lisäominaisuudet eivät olisi pahitteeksi. Olisi kiva jos Wilman tiedotteet tai esimerkiksi perutut tunnit saisi suoraan näkyviin koulun info-tv:ssä. Myös lukujärjestykseen voisi tehdä merkintöjä; sitä voisi käyttää kalenterina. Wilmaan voisi oikeastaan lisätä vaikka mitä…

Wilmassa on ainesta

Jos haluasin johonkin verkkopalveluun mukaan sähköiset oppikirjat ja oppimateriaalit, se olisi Wilma. Tuntuu erittäin toimivalta, jos samoilla Wilma-tunnuksilla saisin lukujärjestyksen ja viestien lisäksi kaikki kurssiin liittyvät materiaalit ja jopa sen oppikirjan käyttöön. Tällöin palvelu imaisi niin koulujen omat materiaalit Pedanetistä kuin Sanoma Pron verkkotehtävät Tabletkoulun oppikirjojen ohella. Ja nimenomaan näin; Starsoftin ei ole mitään järkeä käyttää omia resursseja omien oppikirjojen toteuttamiseen, vaan Sanoma Pron, Otavan kuin eOpin tai Tabletkoulunn oppikirjat olisivat kaikki saatavilla, yhdessä paikassa. Niiden ei välttämättä tarvitse olla täysin identtisellä käyttöliittymällä tehtyjä; kirjat saisivat selkeästi olla erilasia kuin nytkin. Kaikki omat kirjat kuitenkin näkisi samalta sivulta, ja niihin ei tarvitsisi kirjautua erikseen. Kirjoja voisi myös tietysti ostaa yhteisestä kaupasta. Tämä helpottaisi kenen tahansa opiskelijan elämää mutta myös peruskouluja, kun kaikkien oppilaiden kirjatilaukset onnistuisivat yhdestä paikasta.

Opettajien oman materiaalien tuominen palveluun olisi järkevää siksi, että se löytyisivät huomattavasti nopeammin kuin Pedanet-viidakosta. Myös materiaalien jakaminen vain tietyille oppilaille tai ryhmille sujuisi helposti, Wilman viestiominaisuuksiin yhdistettynä. Ja totta kai läksyt tai kurssityöt voisi palauttaa suoraan saman palvelun kautta. Mukana voisi olla jopa vaikka muistiinpanot ja pilvitallennustilaakin.  Näin oppilaana tälläinen kaiken kattava superwilma tuntuisi varmasti huomattavasti mukavammalta kuin monien eri palvelujen käyttö eri tarkoituksiin, enkä näe mitään syytä miksei se myös opettajan työtä helpottaisi.

utopia

Koulu tekniikan osalta. Ehkä joskus.

Vaikka tämä onkin unelmointia, olisi erittäin hyvä juttu, että monien enemmän tai vähemmän hyvien palvelujen sijaan olisi yksi sivusto, joka korvaisi suurimman osan muista.  Jos se kehittyisi Wilmasta, vaatisi se sen täyttä muuntumista nykyisestä joksikin täysin uudeksi. Sen kehittäminen tuskin tulisi olemaan helppoa ja eri yritysten puhaltaminen yhteen hiileen tuntuu ikävä kyllä hieman kaukaiselta ajatukselta. Silti haluaisin, että kun kyse on Suomalaisista kouluista, syntyisi uusi palvelu, sellainen missä asemassa Wilma nyt on, joka tekisi suomalaisita kouluista maailman huippuluokkaa tekniikan käytössä opetuksessa. Ja olen sitä mieltä, että se onnistuisi yhdellä hyvällä – eikä kymmenellä välttävällä – palvelulla, jolla jokainen Suomen koululainen pääsisi mukaan kehitykseen ja oikeasti hyötymään tekniikan mahdollisuuksista.

Löysin sattumalta OnEdu-nimisen palvelun, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se yhdistää eOpin oppikirjat koulun omiin verkkosivuihin ja oppimateriaaleihin viestintätoimintojen lisäksi. Palvelu on melko uusi, ja se on vielä käytössä  melko harvassa koulussa. Vaikka palvelua en ole testannut, vaikuttaa siltä että se ei täysin korvaa Wilmaa, mutta muuten se vaikuttaa juuri siltä mihin kehityksen pitäisi mennä. Toivon, että palvelu yleistyisi – ja toivon, että se olisi niin hyvä, että se olisi oikeutettu korvaamaan monet muut palvelut.

Sähköinen oppikirja – mahdollisuus vai mahdottomuus?

kirja_vs_digikirja

Käytössäni biologian kakkoskurssila on nyt ollut uudessa Pedanetissa toimiva eOppi-nimisen yrityksen tuottama Symbioosi 2 -oppikirja. Laitteina on koululta lainattavat Dellin läppärit. Ennakko-odotukset kirjaa kohtaan olivat varsin pessimistiset, niin minulla kuin muillakin ryhmässä. Nyt kun kurssista on käyty kaksi kolmasosaa, ovat tunnelmat luokassa muuttuneet ristiriitaisiksi. Oma mielipiteeni on, että opiskelija, joka ei kirjoita biologiaa ylioppilaskokeissa ja on valmis pieneen tekniikan aiheuttamaan lisävaivaan pärjää kyseisen sähköisen oppikirjan kanssa ihan hyvin. Jos biologian aikoo YO-kokeissa kirjoittaa, pitää kuulemma hankkia myös jokin fyysinen biologian kirja, ilmeisesti YTL:n määräyksestä. Jos digikirjojen halutaan yleistyvän, olisi tärkeää että myös ne soveltuisivat suoraan YO-kirjoituksiin. Tätä ongelmaa ei liene esim. Sanoma Pron kohdalla, sillä kyseiset digikirjat ovat vain näköisversioita tavallisista kirjasarjoista.

Ne, jotka ovat päättäneet kirjoittaa biologian eivät ole ryhmässämme ainoita jotka ovat hankkineet perinteisen kirjan sähköisen rinnalle. Näiden muutaman perusteena on ollut, että he eivät opi sähköistä kirjaa käyttämällä. Ongelmia on ollut etenkin uuden Pedanetin aiemmin mainittujen sekavuuksien osalta, mutta myös itse kirjan selkeyden ja ymmärrettävyyden kanssa. Verrokkina ollevaan Sanoman Bios 2 -kirjaan nähden eOpin Symioosissa ei ole yhtä selkeitä ja havainnollistavia kuvia ja talaukoita. Myös asioiden ja käsitteiden selittämisessä on Biosta käyttäneiden mielestä puutteita. Symbioosi on tosin vain yhden ihmisen tekemä.

Siinä missä minkä tahansa oikean kirjan tekemisessä on aina jossain vaiheessa mukana graafikko tai taittaja, digikirja voi pahimmillaan olla vain pelkkää tekstiä. Kun normaalissa biologian oppikirjassa on joka aukeamalla kuvia, kuvaajia, eri värisiä otsikoita, ovat nämä nettikirjoissa hyvin harvassa. Tähän on varmasti syynä se, että kirjan tulee olla riittävän helppokäyttöinen ja selkeä, mutta kun kirjaa pitäisi näin lukiossa käyttää vähintään kuuden viikon mittainen jakso (+ YO-kokeisiin lukeminen), olisi ihan kiva jos ulkoasu olisi monipuolinen ja näyttävä. Tämä mielestäni myös lisäisi sitä motivaatiota.

On siis myös tärkeää, että – kenen tekemä tahansa – sähköinen oppikirja on niin selkeä ja helppo käyttää, että kuka tahansa peruskoululainen, tai sitä vanhempi tai nuorempi, voisi korvata sillä helppokäyttöisen ja monelta muultakin kantilta varsin toimivan fyysisen kirjan.  Sähkönen oppikirja tulisikin rakentaa siten, että oli laite mikä tahansa, se olisi kuin oikea kirja, ei vain kirja laitteen sisällä.

kirjoja

Tai ehkä sittenkin: tietokoneen tai tabletin tulisi muuntua oppikirjaksi, eikä vain olla laite jolla digitaalista kirjaa käytetään. Joidenkin mielestä kouluissa voitaisiin poistaa oppikirjat kokonaan; kunneltaisiin tavalliseen tapaan opettajaa mutta tehtävien vastaukset haettaisiin internetistä. Tätä perustellaan sillä, että tulevaisuudessa, etenkin työelämässä, pitää käsitellä suuria tietomääriä ja löytää niistä halutut. En täysin kiistä tätä, mutta en näe sitä kovin toimivanakaan. Omat kokemukseni mallista ovat ”ei sovellu minulle” -tyylisiä. Uskonnon kurssilla saimme monesti paperin, johon piti etsiä netistä vuosilukuja, nimiä sekä käsitteitä ja niiden selityksiä. Löytyikö niitä? No ei. Voin olla vain huono tiedonhakija (tai hidas), mutta yleensä en vain löytänyt sellaista tekstiä josta olisin sannut kysymyksiin vastaukset annetussa ajassa.  On selvää, että oppikirjassa tieto on valmiiksi oppilaalle ”etsittyä”, mutta ammattilaisten tekemänä se on myös huomattavasti helpompi sisäistää kuin netistä löydetyistä satunnaisista artikkeleista. Netissä kaikki materiaali kun ei ole opetuskäyttöön suunniteltua, voi keskeisen tiedon löytäminen olla ainakin peruskoululaiselle hankalaa – ja hieman myös minulle. Oppikirjan korvaaminen internetillä ei myöskään kuulosta kovin toimivalta, jos jokainen opettaja jokaisella tunnilla sanoo ”etsikää vastaukset netistä.” Ei myöskään voida olettaa, että kaikki netissä oleva sisältö olisi ilmaista, varsinkaan jos kaikki suomen koululaiset korvaisivat sillä oppikirjansa. Oppikirjoja tuskin heitetään paperinkeräykseen vielä vähään aikaan, ainakaan laajamittaisesti. 

Kaiken tämän keskustelun, päätösten ja muun keskellä olen vain pieni lukiolainen, jolla herää viaton, mutta perustavaa laatua oleva kysymys: miksi? Miksi oppikirjojen ja kaiken oppimateriaalin täytyy muuttuä sähköiseksi? Miksi kaikki kouluvälineet pitäisi vaihtaa tietokoneeseen? Jos tavoitteena on korvata suomalaisesta puusta keitetty paperi kehitysmaissa lähes orjatyönä valmistetuilla laitteilla, on jo päästy melko pitkälle. Mutta oppimisen kannalta… oppimisen kannalta koen, että tietotekniikan lisäämisessä opetuksessa on oikein toteutettuna hyötyä ja se helpottaa varmasti esim. opettajan työtä, mutta näin oppilaana en haluasi, että kaikki muutettaisiin sähköiseksi. Varmasti olisi todella 2014 jos kaikilla oppilailla olisi tabletit kirjan ja vihon sijaan, mutta en ole varma, pystytäänkö kirjaa ja vihkoa vielä täysin korvaamaan säilyttäen samalla opetuksen ja ennen kaikkea oppimisen taso. Silti tekniikasta varmasti on hyötyä ja se modernisoi opetusta yms., mutta jos koulussa haluan vain oppia jotakin, ei siihne minun mielestäni tarvitse välttämättä tietokonetta tai internettiä. Toki internet avaa kenenelle tahansa mahdollisuuden oppia melkein mistä tahansa, mutta ne asiat, joita kouluissa opetetaan, oppii parhaiten koulussa.

Oppikirjojen sähköistäminen aiheuttaa myös kysymyksiä. Jos digikirja on vain oppikirjan näköisversio muutamillä lisähöysteillä (esim. Sanoma Pro), jää sähköisen oppikirjan tarkoitukseksi vain keventää opiskelijan koulureppua. Onhan se tietysti kiva kun ei tarvitse kanniskella isoa painavaa äidinkielen kirjaa (Särmä köhköh) ja vaikka riski skolioosiin tällöin ehkä pieneneekin, ei siinä ole paljoakaan järkeä jos sähköinen oppikirja ei tarjoa muuta kuin pelkän oppikirjan sähköisenä versiona. Ja kuten hyvin tiedetään, sähkökirja vaatii aina jonkin laitteen toimiakseen – näiden hankkiminen ja kustannukset ovat ihan oma soppansa.

Sähköinen kirja ei myöskään voi olla ainoa vaihtoehto kouluissa; jos oppilas kokee että hän ei opi tai ei halua käyttää digikirjaa niin se pitää hyväksyä. Omassa koulussani kuulin joskus sellaisen villin idean, että ne jotka eivät halua käyttää digirjaa ostaisivat sen kuitenkin ja tulostaisivat sen itselleen. Toivottavasti kuulin väärin.

Sähköisen kirjan tuleekin tarjota jotain, mihin fyysinen kirja ei pysty; videoita, animaatioita, ääntä, liikuteltavia malleja, suurennettavia kuvia, monipuolisempia tehtäviä ynnä muuta – toivottavasti myös jotain sellaista jota en tässä kirjoittaessa olisi tullut edes ajatelleeksi. Vasta tällöin digikirja alkaa olemaan sellaisella tasolla, että sillä kannattaisi korvata normaali oppikirja.

Toivon, ettei kehityksessä jäädä paikoilleen. Tulevaisuuden oppimateriaalien, olivat ne sitten jokin kirjaa muistutava tai kokoelma muuta materiaalia, tulisi joka tapauksessa olla parempia kuin nykyisten kirjojen. Tällöin myös ”kriisissä oleva” koulujärjestelmä ja opetus olisivat varmasti kehittyneet ja ottaneet harppauksen eteenpäin.

Vielä vähän: Äytaulu

Alkuperäinen kuva: Smarttech

Alkuperäinen kuva: Smarttech

Kouluissa ja medioissa, ainakin muutama vuosi sitten, hehkutettiin älytauluja ihan simona: kuinka oppilaita saadaan motivoitua ja opetusta nykyaikaistettua samalla lisäten yhteisöllisyyttä tämän muutama tuhat euroa maksavan kosketusvalkokankaan avulla. Omassa koulussani kaikissa luokissa on Smarttechin valmistamat Smartboardit. Suurin osa opettajista käyttää sitä videotykin turhan pienenä valkokankaana, monet ovat jopa vetäneet sen perinteisen valkokankaan älytaulun päälle. Enkä edes suuresti ihmettele miksi.

Älytaululla on kaksi ominaisuutta: toimi tietokoneen kosketusnäyttönä ja toimi tussitauluna tietokoneen kuvan päällä. Näissä asioissa älytaulu onnistuu ihan kohtuullisesti. Kunhan kosketus on oikein kalibroitu (ja videotykki ei ole puoliksi taulun ulkopuolella) kosketustoiminto toimii kelvollisesti. Enemmän iloa on kuitenkin virtuaalitusseista, jotka ovat kiva lisä Powerpoint-dioihin (ainakin silloin kun opettajan käsialasta saa selvää…). Toki nykyään olemme tottuneet esim. tableteilta tuttuihin monikosketuseleisiin, jotka sopisivat hyvin myös älytaululle. Kuvien tai karttojen zoomailu kahdella kädellä olisi varmasti helpomaa kuin takaisin tietokoneen ääreen juokseminen ja suurennuksen tekeminen muuten. Uudemmissa ja muiden valmistajien tauluissa monikosketus näyttää olevan tuettuna.

Kuten aiemmin mainitsin, älytaulun kuva voisi monesti olla isompi – tai edes standardi 16:9 (näitä onneksi valmistetaan). Muuten taulujen tekniikka pitäisi olla siis riittävä riittävä (kunhan edelleen asennettu ja kalibroitu oikein, valitettavan usein vinksallaan omassa koulussa) – onko mitään ongelmaa edes? Vaikka kosketustoiminto toimisi multitouchin puutteesta huolimatta hyvin on sen käyttö varsin tuskallista jos ja kun käytössä on Windows 7. Moni ei näe tässä mitään ongelmaa, mutta ei Windows 7 ainakaan yhtä helppo kosketusnäytöllä käytettävä ole kuin tabletit, sitä kun ei ole täysin suunniteltu kosketuksella ohjattavaksi. Ongelma poistuisi, jos käytössä olisi paljon pelätty ja kauhisteltu Windows 8 jossa kuvakkeet ja painikkeet voisivat oikeasti olla niin isoja että sitä voisi käyttää jopa pelkästään älytaululla. Mutta joo, tiedetään, ei se koulu niitä tietokoneitä päivitä noin vaan, mutta olisihan se huomattavasti helpomi käyttää ja hienomman näköinen jos ne älytaulut Windows 8:lla pyörisivät.

Pääsyy sille miksi älytauluja ei koulussa käytetä paljoa lienee niille suunniteltujen sovellusten puute. Omassa koulussani on vastaan tullut vain muutamia kosketuskäyttöä hyödyntäviä sovelluksia (lähinnä molekyylien 3D-mallit kemiassa), mutta näitkään ei varsinaisesti ole suunniteltu älytauluille ja vaativat aina joissain määrin tietokoneen hiiren ja näppäimistön käyttöä (mikä häiritsee ja keskeyttää opetusta). Myöskään Smartboardien mukana tuleva Notebook-sovellus ei vaikuta älytauluille suunnatulta; kuvakkeet ovat pieniä ja piirrustusalue voisi olla isompi.

Pikaisella internetin tutkimisella löysin varsin paljon älytauluille suunniteltuja sovelluksia, ja vielä suoraan nettiselaimella käytettävissä oleva. Niistä suurin osa vaikuttaa olevan enemmän ala-aste ikäisille kuin lukiolaisille suunnattuja, joten yksinkertaisten matematiikkapelien tai vastaavien käytössä ei liene järkeä. Olisi kuitenkin ollut ihan kiva lisä, jos vaikkapa historiassa opettajalla olisi ollut älytaululla maailmankartta, jonka aikaa olisi voinut kelata havainnolistaen esimerkiksi löytyöretkien kulkua. Varsinkaan kun laitteet löytyvät koulumme jokaisesta luokasta, tuntuu tyhmältä jos niitä ei käytetä muuna kuin valkokankaana. On kuitenkin totta, että kaikissa reaaliaineissa tai matematiikassa erikoisempien käyttötarkoitusten keksiminen voi olla haastavaa – en esimerkiksi haluasisi nähdä oppimispeliä toisen asteen yhtälön ratkaisukaavasta. Tällöin älytaulua on järkevämpi käyttää ihan vain vastausten näyttämiseen tai muistiinpanojen tekemiseen. Näihin tosin riittäisi aivan tavallinen videotykki + dokumenttikamera.

Esimerkiksi iPadille on saatavlilla monia todella hyviä opetussovelluksia – jos yksikin niistä saataisiin älytaululla käytettäväksi sen käyttöarvo nousisi suuresti. On kuitenkin epätodennäköistä, että sovelluskehittäjät alkaisivat kääntämään iPad-sovelluksistaan selainversioita älytauluille, varsinkaan kun näistä olisi vaikea periä maksua (paitsi jos laajasti käytössä olisi esim. se Windows 8 sovelluskauppoineen). Ehkä opettajien pitäisi streamata iPadiltaan opetussovelluksia Apple TV:n kautta videotykille?

Yhteenveto

Millainen olisi ideaali luokkahuone? Opettajalla olisi iso valkokangas jolla voisi esittää laadukkaita kuvia ja näyttäviä diaesityksiä. Myös ihan sellaista perusominaisuutta, kuin dokumenttikameran ja diashown näyttämistä samaan aikaan kaipaan monella tunnilla. Kun päähuomio keskittyisi opettajaan ja tussitaulun levyiselle valkokankaalle opiskelijat voisivat käyttää esimerkiksi tabletteja tai omia kännyköitään internetin selailuun ja vastausten etsimiseen (ihan kun niitä käytettäisiin tunneilla vain koulutehtäviin…). Laitteilla voisi käyttää myös vaikka laskinta tai Maolia – tai niillä voisi katsella luokassa olevia planeettoja augmented realityn avulla. Pistarit voitaisiin myös hoitaa kätevästi näillä laitteilla. Vaikka esimerkiksi tehtävänannot saisikin kätevästi tablettiin voisi ne silti tehdä paperille. Kirjana saisi käyttää tavallista kirjaa, mikäli digikirjat ei miellytä.

Vaikka minulle ei olekaan täysin selvinnyt, miksi koulun (tai yhteiskunnan ylipäätään) pitää niin kovasti sähköistyä, on tekniikalla sijansa myös opetuksessa. Kunhan laitteet ja palvelut ovat toimivia ja opettajat osaavat käyttää niitä monipuolisesti hyödyksi, myös oppilaat voivat käyttää niitä monipuolisesti hyödyksi – motivaatiokin ehkä kasvaa – ja oppilaat oppivat paremmin. Se vaatii kuitenkin monen palan osumista kohdalleen; koulu ei voi kaikilla toimillaan edes itse vaikuttaa kaikkiin ongelmakohtiin. Esimerkiksi nettipalvelujen laatuun ei voida vaikuttaa satsaamalla enempää rahaa hankintoihin. Koulujen tuleekin miettiä tarkoin, mitkä palvelut ja laitteet otetaan käyttöön, mitä opettajat, ja etenkin, mitä oppilaat niillä tekevät.

Tietotekniikkaa tulee käyttää kouluissa enemmän. Mutta tekniikka pitää nähdä lisänä, se ei saa korvata kaikkea. Sillä ei voida korvata laadukasta opetusta tai hyvää ryhmähenkeä. Ja vaikka ajassa ja kehityksessä mennäänkin eteenpäin, koulu, tai ainakaan sen merkitys tuskin tulee muuttumaan pitkään aikaan. Opetussuunnitelmat voidaan pistää uusiksi ja opetusvälineet ainakin osittain sähköistää, mutta koulussa pitää yhä oppia uusia asioita, oli opetuksessa mukana tietokone tai ei.

About these ads