Susi ja kevytromaaneja

Huomio: jaan blogia jatkossa kolmeen osaan, lukio ja tvt, kuvat sekä muut artikkelit. Jatkossa tekstejä voi siis tulla useammastakin eri aiheesta, tässä esimerkki sellaisesta.


 

Spice and wolf (kirja)

Vähän alta vuosi sitten tein hypyn tuntemattomaan- ei, kunhan vain aloin katsomaan animea. Ei siis mitään erikoista ja tälläisen nörtin elämässä ihan ennustettavissa oleva vaihe. Oli pieni yllätys kun sain tietää ensimmäiseksi sarjaksi valikoituneen Spice and wolfin perustuvan 17-osaiseen light novel eli ranobesarjaan – siis kirjaan. Kun anime päättyi lievään cliffhängeriin, päätin kokeilla minkälainen kirjallisuuden laji on kyseessä. Nyt takana on muutamaa sivua vaille kaikki kymmenen englanniksi julkistettua kirjaa ja vaikkei pitänyt, on pakko vähän avautua.

image
Onhan se kiva kun kannessa on näyti tyttö ja kirjatkin myy. Vakavasti otettuna kaikissa 17 kirjassa ei tarvitsisi olla.

Tl;dr

Viihdeteollisuuden tuotteiden kohdalla uteliasuuteni tuntuu kuolevan. Monesti kaupan hyllyssä oleva kirja tai televisiosta alkava leffa ei saa mielenkiintoa heräämään, vaikka kyseessä olisikin aivan käypää viihdettä. Pitkään aikaan edes internetin joka nurkassa vastaan tuleva anime ei tuntunut riittävän kiinnostavalta. Lopulta kuitenkin Spice and wolf herätti varovaisen kiinnostuksen. Syytä tähän ei tarvitse pitkään miettiä; sarjan keskiössä kun on hemaiseva nuori susinainen. Kuolattuani jonkin aikaa sen perään (siis sen sarjan) uskalsin vihdoin raottaa verhoa myös muualle kuin länsimaiseen viihteeseen. Kuitenkin on ehkä parempi ette sano animen suhteen vielä mitään, joten tässä mietteitä siitä kirjasta.

Kuten Google sinullekin informoi, kertoo Spice and wolf kiertelevästä kauppiaasta joka tapaa nuoren tytön asussa olevan susijumalan. Kyseinen kauppias, nimeltään Lawrence, on nähnyt maita ja mantuja mutta silti homma tuntuu kovin yksinäiseltä. Eräänä yönä Laten kärryyn hyppää vuosisatoja vanha susijumala Holo, jonka tunnusnerkkeinä ihmismuodossa ovat suden (okei, ketun) korvat ja häntä. Mielialaltaan hän on hyvin vaihteleva – ja vielä alkoholisti. Holo käyttää suden viekkautta ja viisauttaan jatkuvaan kieroiluun ja Lawrencen kiusoitteluun. Tapahtumat sijoittuvat keskiajan tietämille Keski-Eurooppaan.

Romaani, nyt kevyempänä!

Light novellit ovat siis pitkiä kirjasarjoja, jotka on kuvitettu hyvinkin laadukkaasti. Kohderyhmänä ovat nuoret ja kirjat eivät sisällä (ainakaan tässä tapauksessa) kovin syvällistä tekstiä. Myös kielen suhteen ne ovat melko yksinkertaisia, mikä kirjojen ollessa englanniksi on ihan hyvä asia.
Korkeakulttuurin sijaan light novelit lienevätkin lähempänä S-marketin kassoilla riippuvia Harlequineja (mikäli niistä nyt mitään tiedän). Kioskikirjallisuudeksi en haluaisi näitä kuitenkaan kutsua.

Kun Isuna Hasekuran 240- sivuisesta kirjoituskilpailun ehdokkaasta kasvaa 17-osainen kevytromaanisarja, mangaa, kaksi tuotantokautta animea, kaksi peliä DS:lle, radiokuunnelma, monta halityynyä ja reilusti fanfickiä eivät suden ja kauppiaan seikkalut aivan tylsiä voi olla. Japanissa kevytromaanit, ja oikeastaan kaikki edellämainitut, ovat ilmeisen suuressa suosiossa. Ei silti mitään käsitystä ovatko Hasekuran tapaiset fysiikanopiskelijat, jotka nyt raapustavat pari kirjaa ja oho – rahaa, kuinka yleisiä Japanissa.

Länsimäaihin listalta ovat tämän sarjan osalta päätyneet oikeastaan kaikki paitsi pelit ja kuunnelmat. Kuitenkin yleisellä tasolla etenkään kevytromaanit eivät ole saavuttaneet merkittävää kaupallista menestystä. Spice and wolf onkin yksi harvoista hyvin menestyneistä englanniksi käännetyistä ranobeista, vaikka matka ei tämänkään kohdalla ole aivan ongelmaton ollut. Aika näyttää, kasvaako myös muiden light novel -sarjojen suosio lännessä.

Art. Wow.
Art. Wow.

Nyt kuin taivalta suden ja kauppiaan matkassa on takana melkein se kymmenen kirjaa ovat mietteet pääosin positiiviset. Juoni koostuu koostuu jokaisessa kirjassa Laten epäonnisista bisneksistä ja Holon luonteen ja susimaisuuden luomista ongelmista ja tilanteista. Vaikka bisnesjutut alkavatkin sarjan edetessä käymään hieman kuiviksi, kirjaa jaksaa muuten lukea eteen päin puutumatta. Se on suurimmaksi osaksi juuri Holon ansiota, joka on hahmona loistava. Myös Lawrencea seuraa mielellään, mutta monien sivuhahmojen kohdalla on ihan hyvä että ne esiintyvät vain yhdessä osassa.

Animen perusteella voi saada sellaisen kuvan, että tällä parilla olisi luvassa enemmänkin vipinää. Lawrencen ja Holon suhde kuitenkin jää vähän paikoilleen, tai ainakin sitä vetävä kuormajuhta on ajanut melko vaikeaan suohon. Varsinaisen romanssin parhaat hetket olivatkin ensimmäisissä osissa (animesovitus perustuu osiin 1-3 ja 5, ilmankos se niistä tehtiin), mutta silti parilla on riittänyt, öh, erikoisia hetkiä keskenään. Romanssi ei siis ole liian korostetussa roolissa. Sen ohella sarja onkin mielenkiintoinen sekoitus lievää fantasiaa ja kaupankäyntiä. Voidaan kai puhua joiltain osin jopa uniikista teoksesta.

Animea, yök

Jos koet suurta vetoa susityttöihin, tämä sarja on ehdottomasti sinun. Ja vaikket kokisi, voin suositella sarjaa pienin varauksin.
Vaikka kaupankäynti ei äkkiseltään ajateltuna tunnu järin kiinnostavalta, saa se päähenkilöt kiperiinkin tilanteisiin. Mukana olevan kieron ja kiusoittelevan suden ansiosta luvassa onkin yllättävänkin viihdyttävä seikkailu. Meno on hyvin rauhallista (useimmiten hyvä asia) ja varsinaista toimintaa on mukana sivuissa laskettuna vain kourallinen. Juonenkäänteet eivät nekään ole tajunnanräjäyttäviä, mutta kokonaisuutena sarja on tasoltaan hyvää. Ainoastaan pääjuonesta poikkeavia novelleja sisältänyt Side Colors-sivuosa tuotti pettymyksen, muuten laatu on jopa parantunut sarjan edetessä.
”Tavalliselle” lukijalle kirjan kuvitus voi antaa sille ”animekirjan” leiman, mikä voi estää monia tarttumasta siihen. Kuvituksen luoma mielikuva on kuitenkin harhaa: kirja on muuten kuin mikä tahansa muukin kirja – vain vähän kevyempi sellainen.
Japanilaiseen viihteeseen entuudestan tutustunut voi ottaa kirjan helpommin omakseen, etenkin jos sarjan animesovituksesta pitää. Vaikka englanniksi ranobejasarjoja ei vielä ole käännetty kovinkaan montaa, kannattaa myös muille sarjoille antaa mahdollisuus.

Spice and wolf on siis ihan käypää luettavaa ja kevytromaanien kategoriassa varmasti parhainmistoa. Olen lukenut sarjaa lähinnä bussissa, jossa se toimii loistavasti: Aamulla väsyneenä en kaipaa raskasta ajattelua, vaan jotain rennompaa luettavaa. Sarja ei välttämättä annakkaan ajattelun aihetta pitkäksi aikaa, mutta sitä silti on kivaa lukea.

Vaikka taidan olla jo se bussin lukutoukka, tulen jatkossa lukemaan paljon enemmän. Spice and wolf onnistui herättämään kiinnostukseni niin animeen kuin kirjallisuuteenkin, light novellien lisäksi myös ihan siihen perinteiseen. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, siihen tarvittiin näemmä vain yksi nätti susi.

(Huom. Söpö tyttö kannessa tai romanssi ei oikeasti ollut ainoa valitsemisperuste. Ja älkää nyt täysin vakavasti tätä ottako mutenkaan.)
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s