Risuja ja ruusuja – Sanoma Pron digikirja

Kirjan ulkoasu vastaa täysin paperista versiota, mikä tässä tapauksessa ei ollut huono asia. Käyttöliittymän esteettisyydestä voi olla montaa mieltä.
Kirjan ulkoasu vastaa täysin paperista versiota, mikä tässä tapauksessa ei ollut huono asia. Käyttöliittymän esteettisyydestä voi sen sijaan olla montaa mieltä.

Sähköisiä oppikirjoja on viimeisen vuoden aikana tullut testattua useampia. Tänä syksynä päätin ottaa niitä myös ihan oikeaan käyttöön lukio-opiskelussa. Yksi niistä oli ProFiles 5:n sähköinen versio Sanoma Prolta. Se aiheutti käyttäjässä tunteita puolin ja toisin – ja myös kummastusta opiskelijoiden joukossa: vaikka menossa oli jo viides kurssi, en ollut nähnyt kenenkään muun käyttävän digikirjaa.

Jos epäsuosiolle täytyy etsiä jotain syytä, on se varmaankin oppilaiden henkilökohtaisten laitteiden puuttuminen. Tänä syksynä aloittaville on tarjottu kaupungin tukemat läppärit, mutta tiedossani ei ole kuinka paljon ykköset sähköisiä oppimateriaaleja käyttävät. Opettajat niitä ilmeisesti hyödyntävät ihan mallikkaasti.

 

Ennen kuin pääsin edes aloittamaan tämän kyseisen sähköisen kirjan käyttöä, lähestyi Sanoma Pron verkkokauppa sähköpostilla, jossa kerrottiin ”digikirjojen toimivuuden olleen osittain epäluotettavaa.” Kirjan ostaneille tarjottiin rahallista hyvitystä tai paperista versiota. No, ennen kurssia tai sen jälkeenkään en ollut vaatimassa rahoja takaisin, mutta mahdollisia syitä sille, miksi jotkut ovat sitä vaatineet, löytyi muutama.

Sanoma Pron digikirjat ovat identtisiä vanhojen tuttujen painettujen kirjojen kanssa. Se on positiivinen asia siltä osin, että jos sattuu olemaan kurssin ainoa digikirjan käyttäjä, pysyy helposti muiden ja opettajan mukana, esimerkiksi sivunumeroiden ollessa samat. Digitaalisuuden tuomia etuja on myös hyödynnetty; kappaleita pystyy kuuntelemaan helposti ja sanastoa pystyy pitämään näkyvillä samaan aikaan tekstejä lukiessa. Potentiaalia olisi ollut ehkä enemmänkin, varsinkin tehtävien kohdalla. Siihen nähden, että kyseessä oli paperisen kirjan sähköistetty versio eikä alusta asti tietokoneelle suunniteltu materiaali, oltiin onnistuttu ihan hyvin.

Tietokoneella käyttökokemus oli sujuvaa. Ainoastaan kirjan lisääminen omaan kirjahyllyyn tuotti ongelmia, mutta muuten käyttö tietokoneella oli ongelmatonta. Hieman hölmöä tosin oli, että koko näytöllä käytettäessä kirja jättää suurimman osan ruudusta tyhjäksi, sillä se osaa näyttää vain yhden sivun kerrallaan.

Sen sijaan tabletilla (tässä tapauksessa iPad) hankaluuksia esiintyi. Kirjan pystyi lataamaan laitteen muistiin ja siten sen selaaminen oli varsin nopeaa. Selaamiseen käyttävät painikkeet olivat kuitenkin turhan pieniä ja ruudun ylälaidassa sijaitseva ”takaisin digikirjoihin”-painike vei niihin nähden turhan paljon tilaa. Sivuluettelo taas alkoi aina ensimmäisestä sivusta, eikä siltä sivulta millä silloin oli.

Oikeasti käyttöä hankaloittaneita ongelmia oli kolme, ja ne kummatkin esiintyivät vain tabletilla. Ensinnäkin tekstin alleviivaustyökalu maalasi tekstistä usein joko ei mitään tai aivan väärät kohdat. Toiseksi, tekstin syöttäminen oli erittäin vaivalloista. Kursorin liikuttaminen oli hankalaa ja näinollen virheiden korjaamisen sijaan kirjoitti sanan mieluiten vain uusiksi. Hyvin erikoinen vika oli se, jos sivua erehtyi liikuttamaan tekstikentän ollessa valittuna, ei tekstiä enää pystynytkään kirjoittamaan.

Kuten mainittua, nämä koskivat vain tabletsovellusta. Tietokoneella tehtävien tekeminen sujui ihan hyvin ja tehtävissä oli erilaisia käyttöä helpottavia jippoja.  Mutta näiden lisäksi oli vielä yksi bugi ylitse muiden: jos kirjan erehtyi sulkemaan tabletilla menemättä takaisin kirjahyllyyn – tai jos sovellus kaatui, niin ei tosin käynyt kuin kerran – tehdyt tehtävät eivät tallentuneet. Se oli erittäin ikävää ja päreet olivat lähellä syttymispistettä. Toivottavasti tämä saadaan korjattua tai huomioitua jollain tavalla jatkossa.

 

Sanoma Pron ProFiles oli siis tietokoneella ihan mukava käyttää, mutta tabletilla hankaluuksia oli etenkin tehtävien tekemisessä. Nyt kuudennella kurssilla istuessa on jäänyt digikirjasta jotain kaivattavaakin; sanaston näkyvillä pitäminen kappaletta lukiessa oli oikeasti todella hyödyllistä.

Jos olisin aloittanut lukion vuotta myöhemmin ja näinollen saanut kaupungin tukeman läppärin, tulisi niin Englannissa kuin monessa muussakin aineessa käytettyä sähköistä kirjaa enemmän. Tällä hetkellä kun ainoa käytettävissä oleva laite on tabletti, valitsen ainakin Englannissa vielä mieluummin paperisen version.

Ainiin, lopuksi vielä kirjan lisenssistä: on vähän hankalaa, kun kirjasta saa sekä 12 että 48 kuukauden lisenssejä. Helpointa olisi, jos olisi yksi lisenssi joka kestää varmasti koko lukioajan – lukiolaisella riittää päänvaivaa jo muutenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s