Ja sudet juoksivat

Tutkimusmatka kirjoittamisen maailmaan

mainos5_moshed
On vuosi 2048.

Politiikka ei kiinnosta ketään ja kaikesta päättää tietokone.

Kaksi lukiolaista alkaa pohtia, onko myös heidän tulevaisuutensa tämän järjestelmän käsissä.

Tietääkö joku ennen heitä, mitä he tulevat tekemään?

Ja sudet juoksivat on 81-sivuinen ja lievästi scifi novelli, joka käsittelee ihmisen omaa tahtoa teknologian täyttämässä maailmassa. Lisäksi se sisältää susia keinoälyjen lisäksi.

Saatavilla ilmaiseksi Scribd-palvelussa.


Taustaa

En ole ikinä kirjoittanut mitään, jos hyvin satunnaista blogailua tai pakollisia kouluaineita ei lasketa.

Miksi siis uhrata satoja tunteja aikaa 80-sivuisen scifi-käsikirjoituksen kirjoittamiseen? Enhän ole edes lukenut aktiivisesti kuin vasta puolitoista vuotta..?

Syitä on kaksi. Ensimmäinen on ihan vain varovainen halu kokeilla kaukokirjallisen tekstin kirjoittamista. Lukiossa on pitänyt kirjoittaa vain kaksi proosatekstiä, ja niistäkin toinen englanniksi (okei, ehkä ei ole lukion pääpointti). Kirjoittaminen on kai lukemisesta seuraava sivuvaikutus, vaikka tunnenkin kirjallisuutta edelleen melko heikosti. Tässä tekstissä tavoitteena ei siksi ollutkaan saada aikaan kovin hienoja kielellisiä kikkailuja tai tajunnanräjäyttäviä oivalluksia. Parhaani yritin kuitenkin yrittää.

Asiatekstiä saa kyllä kirjoittaa lukiossa riittämiin, mutta silloinkin vaivaa aina jonkinasteinen epävarmuus. Taitotaso kehittyy todella hitaasti, ja onnistumiset ovat lähinnä sattumalla saatuja. Viimeistään ensi keväänä sattumalla ei soisi olevan isoa roolia, kun tekstejä arvostelee YTL. Toisena syynä on siis ihan vain omien kirjoitustaitojen kehittäminen raa’alla työllä. Vaikka kirjoittamisesta ei (toivottavasti) tulekaan ammattia, haluan silti osata taitoa aikaisempaa paremmin ja käyttää sitä hyödyksi tavalla tai toisella.

Ja sudet juoksivat tuntui vielä viime syksynä helpolta ja nopealta projektilta. Näin työlääksi edes näitä 80 sivua en olisi uskonut, enkä esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa jokainen tekstin kohta pitää käydä läpi jotta siitä muodostuisi edes jollain tasolla järkevää. Samalla loppua kohden vähäinenkin objektiivinen ote katosi − tekstiä kun ei ole kokonaan lukenut kukaan muu, palautteesta puhumattakaan. Positiivisia sivuvaikutuksia on kuitenkin jo havaittavissa. Perinteisen kouluaineen tekee nyt aivan eri otteella ja konseptipaperi näyttää kumman lyhyeltä. Vähäistä kehittymistä  matkan varrella on kai siis tapahtunut, vaikka kunnollisen palautteen kanssa tästä olisikin saanut enemmän irti.

Mietteet tekstin osalta ovat kuitenkin enimmäkseen positiiviset. Muutamiin asioihin tekstissä (esim. sudet, kotiapulaiset) voi olla ihan tyytyväinen ja toisiin (historiakatsaus, ajoittainen ylidramaattisuus) taas ei. Kliseitä ja muita typeryyksiä löytyy varmasti, etenkin scifin kannalta katsotuna, jo pelkän lukukokemuksen vähäisyyden takia.

Tämä on isoin tekemäni juttu koskaan. Alkuperäinen idea syntyi kalassa kaksi vuotta sitten, vuosi siitä tein aiheesta animaatiovideon (jossa yritin tunkea aivan liikaa informaatiota kahteen minuuttiin), ja viime syksynä aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Aikaa ja vaivaa on vähitellen mennyt siis varsin paljon. Järkevää? Kyllä ja ei. Joka tapauksessa, yhtään pienempää tai simppelimpää projektia en olisi edes aloittanut tekemään.

Tämä tutkimusmatka oli pitkä ja työläs, mutta silti varsin stressitön. Lukion yleissivistävää oppimäärää − ja ehkä vähän muutakin taustatyötä − pääsi hyödyntämään mielenkiintoisella tavalla, ja sainpahan mukaan vielä susiakin.

Laitoin tämän kuitenkin luettavaksi Scribdiin. Jos tästä irtoaa iloa tai jotakin, kumarran.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s