Nyt välähti: Edison-oppimateriaalialusta

edison2

Vuosi sitten lukiossani otettiin käyttöön täysin uusi ja hieman yllättävä, usean kunnan yhdessä tilaama oppimisalusta Edison. Koska kuulun viimeiseen ikäluokkaan joka ei saanut kaupungin sponsoroimia läppäreitä, ei Edison ole ollut aivan päivittäisessä käytössä. Niiden muutamien kurssien perusteella on kuitenkin tullut selväksi, että nyt on tehty jotain oikein.

Edison on pohjimmiltaan perinteinen oppimateriaalialusta: kurssiaineistojen jakamista ja omien töiden palauttamista. Mutta palvelun ollessa integroitu Office 365:een (tai vaihtoehtoisesti Googlen pilvipalveluhin) ja esimerkiksi Wilmaan, helpottuu kaikki kummasti. Erillistä kirjautumista näihin ei siis tarvita. Myös ainakin peruskoulutason oppimateriaaleja varten on luotu keskitetty palvelu, jonka kautta hankitut kirjat avautuvat suoraan Edisonin kautta. Ei kuulostaisi hassumalta lukiossakaan.

Jatka lukemista ”Nyt välähti: Edison-oppimateriaalialusta”

Mainokset

Risuja ja ruusuja – Sanoma Pron digikirja

Kirjan ulkoasu vastaa täysin paperista versiota, mikä tässä tapauksessa ei ollut huono asia. Käyttöliittymän esteettisyydestä voi olla montaa mieltä.
Kirjan ulkoasu vastaa täysin paperista versiota, mikä tässä tapauksessa ei ollut huono asia. Käyttöliittymän esteettisyydestä voi sen sijaan olla montaa mieltä.

Sähköisiä oppikirjoja on viimeisen vuoden aikana tullut testattua useampia. Tänä syksynä päätin ottaa niitä myös ihan oikeaan käyttöön lukio-opiskelussa. Yksi niistä oli ProFiles 5:n sähköinen versio Sanoma Prolta. Se aiheutti käyttäjässä tunteita puolin ja toisin – ja myös kummastusta opiskelijoiden joukossa: vaikka menossa oli jo viides kurssi, en ollut nähnyt kenenkään muun käyttävän digikirjaa.

Jos epäsuosiolle täytyy etsiä jotain syytä, on se varmaankin oppilaiden henkilökohtaisten laitteiden puuttuminen. Tänä syksynä aloittaville on tarjottu kaupungin tukemat läppärit, mutta tiedossani ei ole kuinka paljon ykköset sähköisiä oppimateriaaleja käyttävät. Opettajat niitä ilmeisesti hyödyntävät ihan mallikkaasti.

 

Ennen kuin pääsin edes aloittamaan tämän kyseisen sähköisen kirjan käyttöä, lähestyi Sanoma Pron verkkokauppa sähköpostilla, jossa kerrottiin ”digikirjojen toimivuuden olleen osittain epäluotettavaa.” Kirjan ostaneille tarjottiin rahallista hyvitystä tai paperista versiota. No, ennen kurssia tai sen jälkeenkään en ollut vaatimassa rahoja takaisin, mutta mahdollisia syitä sille, miksi jotkut ovat sitä vaatineet, löytyi muutama.

Jatka lukemista ”Risuja ja ruusuja – Sanoma Pron digikirja”

Pakko mennä kouluun

Kuva: internet.
Kuva: internet.

Opetus- ja kulttuuriministeri Krista Kiurun ehdotus oppivelvollisuusiän pidentämisellä vuodella taitaa median perusteella olla tuhoon tuomittu idea. ”Ihan kiva idea, mutta käytännössä ei saavuteta haluttua hyötyä” on yleinen vastaus, mikä onkin totta.

Oppivelvollisuuden jatkamisella haetaan siis yhtä asiaa; peruskoulun päättävät nuoret eivät ”putoaisi pois” jäämällä pois 2. asteen koulutuksesta, mikä tulee vaikuttamaan töiden saamista ja näin on haitaksi yhteiskunnalle.  Ongelma olisi tarkoitus korjata pakottamalla oppilaat yhdeksi vuodeksi 2.asteen koulun penkille.

Peruskoulussa kuulin monesti, ettei ysin päättötodistuksella tee mitään. Pitää käydä joko amis tai lukio, että voisi oikeasti saada edes jonkinlaista työtä, ja siihen unelmaduuniin päästäkseen pitäisi käydä vielä korkeakouluopintoja. Näinhän yleensä onkin.

 

Suomessa halutaan pitää koulutustaso korkealla olettamalla, että jokainen nuori jatkaa vapaaehtoisesti vähintään toisen asteen kouluun peruskoulun jälkeen. Ehdotuksen mukaan oletus oltaisiin varmistamassa pakottamalla. Näin naivisti ajateltuna; miksei saman tie vaadita, että jokainen nuori myös suorittaa ammatillisen perustutkinnon tai lukion loppuun asti. Koska jos haluamme Suomessa olevan mahdollisimman paljon hyvin koulutuettuja työntekijöitä, 2. asteen lisääminen oppivelvollisuuteen voisi olla jopa järkevää. Nykyisessä taloustilanteessa se taitaisi olla mahdotonta; ainakin opetusministerin ehdotus tuntuu kaatuvan juuri taloudellisiin syihin. Lisäksi kaikenlainen määrääminen, etenkin peruskoulun päättävän nuoren mielestä, tuntuu väärältä.

Jatka lukemista ”Pakko mennä kouluun”

Tabletkoulu testissä

Kun viimeksi kirjoitin tieto- ja viestintätekniikan käytöstä koulussa, sai se hieman enemmän huomiota kuin mitä olin odottanut. Sen seurauksena uudentyyppisiä oppikirjoja kehittävä Tabletkoulu antoi kaksi sähköistä oppikirjaansa testattavaksi ja käytin niitä loppukevään aikana kahdella kurssilla. Nyt suhtautuminen e-kirjoihin on muuttunut hieman positiivisemmaksi.

20140608_191552000_iOS
Ei ole maksettu mainos.

 

 Ainiin se tabletti

Otin kokeiltavaksi Englannin kolmoskurssin ja maantiedon toisen kurssin kirjat. Englannissa tiesin, etten voisi käyttää kirjaa tunneilla, koska suurin osa tuntien sisällöstä on tietysti jollain tavalla riippuvainen kurssin varsinaisesta kirjasta. Mantsassa tarkoitus oli käyttää pelkästään Tabletkoulun kirjaa, ja tehdä tabletilla myös muistiinpanot, mutta en oikein muistanut ottaa iPadia mukaan ja tavoite vähän jäi… Luin kirjaa sitten kotona ja muistiinpanoissa turvauduin perinteiseen vihkoon.

Yleisesti Tabletkoulua on mukava käyttää ja se näyttää tyylikkäältä. Kirjoihin tuli myös merkittäviä päivityksiä kokeilun aikana ja etenkin englannin kirja parani huomattavasti. Päivitysten takia kursseille piti tosin liittyä uudelleen. Kuitenkin ainoa käyttöä varsinaisesti haitannut ongelma oli valikon avaamiskuvakkeen sijaitseminen harmillisen lähellä iPadin selaimen sulkemisraksia.

Jatka lukemista ”Tabletkoulu testissä”

1500 euroa, kiitos.

Kun velvollisuuteni koulun suhteen siirtyivät viime syksynä peruskoulusta lukioon, piti myös elämässä siirtyä yksi sivu eteenpäin. Peruskoulun hellässtä huomasta ja tietynlaisesta turvallisuudesta siirryin yksilölliseen, epävarmempaan ja ehkä enemmän todellisuutta muistuttavaan maailmaan. Se ilmeni rahankäytön muuttumisena – nyt myös kouluun piti käyttää rahaa.

Kaikki jotka lukiossa ovat tai ovat olleet tietävät ettei se ole missään ilmaista; kirjoihin ja muihin tarvikkeisiin uppoaa paljon rahaa. Ennen kuin aloitin lukion, Helsingin Sanomat kirjoitti, että rahaa siihen kuluu helposti yli tuhat euroa. Helposti toisaan, olen huomannut. Tarkan epätieteellisen Excel-tilastotieteen perusteella voin sanoa, että omaan lukiooni on kulunut tähän mennessä 612.27 euroa. Olen siis ensimmäisellä luokalla.

Jatka lukemista ”1500 euroa, kiitos.”

Lisää oppiminen napsauttamalla

twitter_kynät

Tietotekniikan käyttö kouluissa oppilaan silmin

16-vuotias lukiolainen, joka ei tiedä mitään pedagogiikasta mutta joka haluaa sanoa muutaman sanan tietotekniikan käytöstä kouluissa. Tai ainakin omassa lukiossa.

Viime syksynä suomalaisten koulujen ylpeydenaihe romahti – Suomen sijoitus Pisa-vertailussa putosi. Yhtenä syynä esitettiin koulujemme jälkeenjäämistä tietotekniikan käytössä. Keskustelussa heräsi mielipiteitä puolesta ja vastaan, kuten kuulukin, mutta niistä suurin osa tuntui olevan opettajien tai muiden aikuisten suusta tulleita. Vaikka oppilaiden mielipiteitä isoja päätöksiä tehdessä varmasti (toivottavasti) kuullaankin, ajattelin osallistua mukaan keskusteluun nyt.

Suurin syy Pisa-testin tai oppimistulosten laskuun on mielestäni oppilaiden motivaatiossa. Tätä edesauttaa esimerkiksi kurin laskeminen luokissa. Näin lukiossa oppilaiden käyttäytyminen ei onneksi ole iso ongelma, mutta peruskouluissa se on arkipäivää ja siihen tulee puuttua nykyistä enemmän. Käytösongelmia tai työrauhan käsiin leviämistä en osaa ratkaista, mutta tiedän sen, että tieto- ja viestintätekniikalla motivaatiota on mahdollista nostaa.

Tai sitten ei.

Jatka lukemista ”Lisää oppiminen napsauttamalla”