Politiikka ei kiinnosta ketään ja kaikesta päättää tietokone.
Kaksi lukiolaista alkaa pohtia, onko myös heidän tulevaisuutensa tämän järjestelmän käsissä.
Tietääkö joku ennen heitä, mitä he tulevat tekemään?
Ja sudet juoksivat on 81-sivuinen ja lievästi scifi novelli, joka käsittelee ihmisen omaa tahtoa teknologian täyttämässä maailmassa. Lisäksi se sisältää susia keinoälyjen lisäksi.
Saatavilla ilmaiseksi Scribd-palvelussa.
Istuminen tappaa, näin ovat monet mediat toitottaneet viimeisen vuoden ajan. Kiinnitin asiaan huomiota kunnolla kesäloman alkaessa jolloin satuin lukemaan aiheesta artikkelin ja havahduin siihen, että todella istun aivan liikaa. Siitä asti olen ollut käyttämättä tuolia tietokoneella ja elämäni muuttui (ainakin jotenkin).
Arkipäivisin tulee istuttua monta tuntia koulussa, bussissa, läksyjä tehdessä, tietokoneella – monesti hyvin pitkiä aikoja kerrallaan. Näistä helpoin pois jätettävä oli tietokone; koulussa jatkuva luokan perällä seisominen voisi herättää huvitusta ja esimerkiksi ruokapöytää tai työpöytää on hyvin vaikea muuttaa ergonomisesti sopivaksi. Tietokoneelle sai seisomatyöpöydän kasattua aluksi pahvilaatikoista ja myöhemmin hieman vaivaa näkemällä Lundia-kirjahyllyn osista. (Lundian osat löytyivät varastosta yhtä lukuun ottamatta, kustannukset 25e)
Huomio: jaan blogia jatkossa kolmeen osaan, lukio ja tvt, kuvat sekä muut artikkelit. Jatkossa tekstejä voi siis tulla useammastakin eri aiheesta, tässä esimerkki sellaisesta.
Vähän alta vuosi sitten tein hypyn tuntemattomaan- ei, kunhan vain aloin katsomaan animea. Ei siis mitään erikoista ja tälläisen nörtin elämässä ihan ennustettavissa oleva vaihe. Oli pieni yllätys kun sain tietää ensimmäiseksi sarjaksi valikoituneen Spice and wolfin perustuvan 17-osaiseen light novel eli ranobesarjaan – siis kirjaan. Kun anime päättyi lievään cliffhängeriin, päätin kokeilla minkälainen kirjallisuuden laji on kyseessä. Nyt takana on muutamaa sivua vaille kaikki kymmenen englanniksi julkistettua kirjaa ja vaikkei pitänyt, on pakko vähän avautua.
Melkein jokainen meistä, tai ainakin minä, haluaisin olla elokuvaohjaaja. Vaikka työ ei olisikaan jatkuvaa ruusuilla tanssimista, eikä töitä tule siten että menet pankkiin ”No minäpä aattelin ohjata parit hobitit tässä näin notta saiskos vähän rahaa”, olisi se silti erittäin mielenkiintoista – ainakin kokeilla. Oman ajatuksen saaminen, oli se sitten kuinka kuraa tahansa, visuaaliseen ja mahdollisesti toisten ymmärrettävään muotoon on aina hienoa. Mutta koska olen kuitenkin vain 16v nörtti jostain Suomesta, todennäköisyydet sille että alan tuosta vain tekemään elokuvia on melko pieni. Tässä lukion aikana pitäisi tosin keksiä joku jatko-opiskelupaikka, mutta vaikkapa Aalto-yliopiston elokuvaohjaus (tai kuvaus) ei koulutuksena tunnu oikein luontevalta, eikä varsinkaan elokuvaohjaajan tyo ole minulle missään määrin oikea työ.
Mutta haluan silti tehdä jotain. Piirrustustaitojeni ollessa ala-astelaisen tasoa olen valinnut ”välilliset” taiteen(?) muodot, kuten valokuvauksen. Kuitenkin kiinnostaisi tehdä jotain oikeasti määrätietoista ja vaivaa vaativaa, kuten vaikkapa liikkuvaa kuvaa. En taida olla vain painostanut kavereitani (moi) riittävästi, koska heitä asia ei ole kiinnostanut niin paljoa että oltaisiin saatu jotain aikaan.
No tehdään sitten itte.
Yli 140 merkkiä 
