Kun velvollisuuteni koulun suhteen siirtyivät viime syksynä peruskoulusta lukioon, piti myös elämässä siirtyä yksi sivu eteenpäin. Peruskoulun hellässtä huomasta ja tietynlaisesta turvallisuudesta siirryin yksilölliseen, epävarmempaan ja ehkä enemmän todellisuutta muistuttavaan maailmaan. Se ilmeni rahankäytön muuttumisena – nyt myös kouluun piti käyttää rahaa.
Kaikki jotka lukiossa ovat tai ovat olleet tietävät ettei se ole missään ilmaista; kirjoihin ja muihin tarvikkeisiin uppoaa paljon rahaa. Ennen kuin aloitin lukion, Helsingin Sanomat kirjoitti, että rahaa siihen kuluu helposti yli tuhat euroa. Helposti toisaan, olen huomannut. Tarkan epätieteellisen Excel-tilastotieteen perusteella voin sanoa, että omaan lukiooni on kulunut tähän mennessä 612.27 euroa. Olen siis ensimmäisellä luokalla.
Samalla menolla rahaa kirjoihin koko lukion aikana kuluisi 1530 euroa. Vaikka summa jakautuukin kahdelle ja puolelle vuodelle, kuulostaa se minusta aika paljolta. Kun mukaan lisätään tähänastiset 308 bussikorteista (394 koko vuonna), kolmen vuoden lukio-opiskelun hinnaksi tulisi reilut 2310 euroa. Mukana ei ole vielä 180:ä maksavaa cas-laskinta, jonka hankkimista pitää jossain vaiheessa harkita.
Bussikortit ovat Kelan kustantamia ”kelakortteja”, jotka maksavat 43e per 44 matkaa. Korttiin on oikeus kun matkaa on yli 10km. Tälle iso kiitos minulta; jos kortteisiin olisi mennyt yli 1200 euroa (kuten ilman Kelaa olisi mennyt) olisin vakavasti harkinnut kannattaako lukioon mennä kotikylää kauemmaksi. Matkustamisesta aiheutuvat kulut ovat tässä tapauksessa siis ”oma vika”, mutta aina kun näin ei ole on oikeasti todella hyvä että matkoista korvataan suurin osa.
Kirjoissa sen sijaan luulin säästäväni. Kirjat ovat pääosin Suomalaisesta kirjakaupasta, mikä on käytettyihin koulukirjoihin keskittynyttä Jameraa ehkä hieman kalliimpi. Tarkoitus oli kuitenkin ostaa suurin osa käytettynä ja ilmeisesti pääsin tavoitteessa siihen että noin puolet oli käytettyjä. 600 euroa on kuitenkin hieman enemmän mitä odotin ekan vuoden kirjoille. No, ei voi mitään.
Tilanteen voi kuitenkin kääntää hyödyksi; lukiokirjoja kun voi myydä.
Ainakin minulle tämä kuulosti helpolta tavalta tienata rahaa, mutta ahneuteni joutui pettymään. Kirjojen myyminen on käytännössä vain tapa päästä kirjoista eroon. Seitsemän euroa lähes kolme kymppiä maksavasta kirjasta ei ole suuri summa. Jotta kunnollisen hinnan saa, kannattaa ne päällystää ja tehtäviä ei voi suoraan tehdä kirjaan (koskien lähinnä kieliä). Tähän mennessä kirjoja myymällä on rahaa kertynyt reilut neljä kymppiä. Rahaa niillä ei siis tee.
Monet lukion kirjat jäävät nopeasti tarpeettomiksi. Hyllyssä pölyyntymistä huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto on niiden myyminen, vaikka rahaa saakin takaisin noin 20-25%. Itse myymällä hinnan voi tiestysti aina määritellä itse. Vaikka kirjojen myynnistä ei paljoa rahallisesti hyödykään itse, saa sillä säästettyä hyllymetrejä – ja joku muu saa kirjan sitten hieman halvemmalla.
Sähköiset oppimateriaalit pienentävät kirjoista aiheutuvia kuluja; uusien julkaisijoiden (esim. eOppi ja Tabletkoulu) kirjat ovat huomattavasti tavallisia kirjoja edullisempia ja niiden lisenssi on elinikäinen. Suurempien kustantamoiden sähkökirjat ovat myös fyysisiä halvempia, tosin niiden lisenssin kesto on monesti rajattu. Kun lukion sähkökirjojen kokonaishintaan lisätään päätelaite, päästään korkeintaan viidenneksen edullisempaan hintaan mitä tavallisilla kirjoilla. Päätelaite tarjoaa myös muita etuja opiskeluun.
Lukion aiheuttamat kustannukset eivät kuitenkaan ole valtavia, varsinkaan jos matkoista ei aiheudu kuluja. Jos vanhempien tulot ovat kunnossa ja he maksavat kirjoista osan, ei opiskelijalla liene mitään hätää. Jos opiskelija joutuu maksamaan kaikki kulut kokonaan itse, varsinkaan jos hän ei tee töitä, tulee varmasti ongelmia. Yksin nuorelle 1500 euroa on todella paljon rahaa.
Lukio (kuten myös muun 2.asteen) -opiskelun kalleudesta tulee jatkossa pähkäilemään opiskelijoiden lisäksi myös valtio. Jos oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella toteutuu nykyisten suunnitelmien mukaan, pitää valtion kustantaa kaikille 15-vuotialle nuorille jokin toisen asteen koulutuspaikka. Suomen Lukiolaisten Liiton mukaan siitä koituvat kustannukset ovat huomattavia (arviolta 60 miljoonaa euroa) jo pelkkien lukiolaisten osalta. Toteutuessaan on se peruskolun lopettavan nuoren mielestä varmasti ihan kivaa jos ekasta vuodesta ei tarvitse maksaa itse mitään – en silti ymmärrä miten tämä toisi säästöä valtion talouden kannalta. Toki sillä olisi positiivinen vaikutus nuorten syrjäytymiseen, mutta ovatko sen nykyisin aiheuttamat kustannukset suurempia kuin oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella, en tiedä.
Yli 140 merkkiä 
Jaan epäilyksesi tuon oppivelvollisuuden pidentämisen järkevyydestä. Rohkenen myös hiukan epäillä sen syrjäytymistä ehkäisevää vaikutusta. Mikä estäisi porukkaa lopettamasta lukiot ja ammattikoulut kesken viimeisen oppivelvollisuusvuoden jälkeen? Toki kaikki saataisiin ensimmäiseksi vuodeksi opiskelemaan ja se jo sinänsä olisi voitto. Silti jaksan epäillä idean toimivuutta.
Lukiokirjat tulevat tosiaan aika kalliiksi – etenkin kielten kirjat. Itse ostin melkein kaikki kirjani käytettynä tai uutena Booky.fistä ja myin myös ison osan pois sitä kautta. Oman kokemukseni mukaan kirjat saa melkein aina edullisimmin Bookysta. Kirjoja myydessä Booky toki vetää välistä, mutta myyntihinnan saa asettaa itse. Ja tilatessa plussaa on postikulujen puuttuminen ja paljousalennus. Kannattaa vilkaista!